You are viewing ykstoista

Ahma ilveksenä

algot
Hiihdin tässä joululomalla jokusia kertoja. Vasta tämän päivän +2 asteen vesikelillä oli voitelu kohdallaan. Paras hiihtoasu: puuvillainen teepaita, ruutupaita sekin puuvillaa ja verkkatakki. Hiki tuli niissäkin, mutta olin jo ihan kuiva taas, kun tein tunnin hiihtolenkin päätteeksi lumityöt. Hyvä, että tuli tehtyä ne eilen pakkasella, tänään lapiollinenkin vesinuoskaa painoi tonnin. Mutta muksun ja naapurinlikan kimppapulkka kulki hyvin.

Töiden alkaminen vaivaa kuin kipeä hammas.

Teinit olivat kiipeilleet autokatoksen katolla. Kettu jätti kauniimmat jäljet.

Tags:



Kaleidoskooppielementti

algot
Muksu syntyi, aika meni.

Kiitos kiitos, yleisö on loistava. Erityisesti "nanana" ja "nonono" -äännejonojen varioiva toisto kirvoittaa leveimmät naurut. Ja että se osaa jo hähättää. "E" tiivistää sen, mikä toisella kotimaisella ilmaistaan "No thank you please, I couldn't possibly have one more pie of that lovely pie of yours." Ja uutteruus nousta ylös, kun kitkakerroin on karannut jarrusukan alta. Taaperorollaattoriaikaa tulee jo ikävä, kun alahyllyn cd:t inventoidaan lattialle ja patterin taa.

Töissä kiellettiin yhteisöpalvelujen käyttö synkin ukaasein. Halunnevat taannehtivasti kieltää puhelimenkin, onhan siinä vietetty aika pois kalligrafialta.

Sittemmin eräs tulkinta on kumottu. Enää en voisi saada virkaa.

Minimalismiinsa on moni tuupertunut.

Syksy teki kirjailijan.


Mies naukuu, nainen muikistelee

algot
Kesän kohutuimmassa marginaaliromanttisdraamaisessa elokuvassa Once naukuvaääninen partaukkeli jollotteli niin kovaa, että katsomossa oli pidettävä crescendoissa sormia korvissa.

Ei tapeltu, itketty eikä ajettu lähtevää junaa takaa. Kertaakaan ei lisäännytty, ja vaikka pääosissa oli mies ja nainen joilla oli niinku ihan paskat suhteet, niin ei ne lopussa ees saaneet toisiaan. Mitäs elokuvaa se sellainen on? Että vaikka on pelit ja vehkeet niin ei panna?

Kaiken maailman platoneja. Ei oikeassa maailmassa tollain.


Haikuharjoituksia

algot
Jeesuksestakaan
ei tiedetä kaikkea.
Loputon paluu:
olenko nyt vai eilen?
Eipä enää eroa.


working
Paahdetun ruisleivän rujous
sulaneen juuston tahmeus
halpaa
muoti | topten | sport | kids | koti
tilkka kahvia mukissa tiskialtaassa
ruuan arkeologia lautasella
ajatus tulee
pysähtyy stannar

Tags:



Kuin kirjoitustaitoinen neulansilmästä

algot
Eipä se uuden kotisivutilan saaminen niin helppoa olekaan:


Ohjeita hakemuksen tekemiseen

[palveluntarjoaja]n resurssit ovat rajalliset, emmekä voi myöntää tunnuksia turhan takia, sillä tällöin ilman tunnusta saattaa jäädä joku, joka sitä todella tarvitsee. Tämän takia vaadimme hyvät sekä tyhjentävät perustelut palvelun saamiselle.

Sivutilojen perusteluissa tulee ilmetä selkeästi mihin tarkoitukseen sivut tulevat, mitä niihin ajattelit laittaa, miksi haluat sivusi juuri [palveluntarjoaja]uun. [---]

Katsomme myöskin kirjoitusasun, siitä selviää hyvin paljon kuinka vakavissaan hakija haluaa palvelua, sekä saa hyvän kuvan hakijan henkisestä tasosta. Kirjoitusvirheet on myöskin karsittava mahdollisimman pitkälti pois, muutama typo sallittaneen, sitä pahemmista tulee todennäköisesti hylky. Myöskin turhanpäiväinen mielistely on turhaa, käsittelemme hakemukset niiden sisältämän asiatekstin pohjalta.

Jos tosissasi haluat palvelun, näe vaivaa hakemuksesi eteen. Hakemusta tehdessäsi olisi hyvä käyttää perusteluihin aikaa ainakin 20min. Hyvänä nyrkkisääntönä voidaan pitää n. 100 sanaa.

Odotamme asiakkaalta kypsää ajattelua hakemuksen suhteen, siis turhat "kokeillaan jäätä kepillä"- kokeilut voidaan unohtaa. Iloisia hetkiä hakemuksen tekemisen parissa :)

HUOM! Jokaisen hakemuksen tiedot tarkistetaan, on turhaa tehdä hakemusta virheellisillä tiedoilla. Jo kertaalleen virheellisillä tiedoilla hakeneet ja uuden tunnuksen tehneet joutuvat tarkempaan syyniin, sekä matalempaan käsittelyprioriteettiin.


Tuossa yllä on tietysti muutama kohta, joihin voisi puuttua... antaa nyt kuitenkin olla. Käsittely oli ainakin nopea. Vastasin tämän jälkeen pidemmin, 35 sanalla. Jos ei kelpaa, painatan käyntikortteja.


Laita ope jaava päälle

algot
"Mulla on ollut oma kone jo viis vuotta", ilmoitti tokaluokkalainen, kun olin aloittamassa siitä, mihin hiiri kiinnitetään. Täällä hevoshaan viereisessä koulussa on käytävällä kärryllinen kannettavia oppilaiden käytössä. Tietokoneluokasta täällä on luovuttu, ja niinhän sen pitää ollakin: kone on työkalu, joka otetaan tarvittaessa esiin.


Error 404: Poste restante

algot
Eräs aikakausi on päättymässä. Kirjautumisikkunassa lukee, että utu-tunnukseni vanhenee lopullisesti 1.10. Olen tullut polttamaan talteen yliopistoaikaisia tiedostojani, enne kuin ne tuhoutuvat. Istun uudehkon kasvatustieteiden laitosrakennuksen mikroluokassa ja kirjoitan tätä viimeistä huutoa olevalla Dellin koneella. Tässä on Vista, onpa hienon näköinen läpikuultavine ikkunanreunoineen. Toista oli ennen.

Muistanpa aikaa, kun saavuin yliopistoon 1996. Oli jokin sateinen syysilta. Nuohosin Horttokujalla tuolloin sijainneessa mikroluokassa perähuoneen mac-koneilla. 486-PC:ille oli jono, koska kukaan ei uskaltanut käyttää mäkkejä.

Jos Pineen oli tullut sähköpostia, se oli joko muutamilta kaverilta tai yliopistolta. Netscape Navigatorilla ei viitsinyt kauaa surffailla, jos ei tiennyt kenenkään http-osoitetta. Hakukoneet eivät löytäneet juuri mitään, koska juuri millään yhteisöllä, yrityksellä tai virallisella taholla ei ollut sivuja. Jos oli tylsää, piti tutkia yliopiston kotisivujen käyttäjälistaa ja etsiä linkkejä jonnekin.

Olimme tehneet minulle kotisivut kaverini kanssa, joka aloitti Tampereen teknisellä korkeakoululla. Sivuilla oli opiskelijakortista skannattu kuva pärstästäni ja sähköpostiosoitteeni. Mitäpä siellä on nykyään? Sieltä löytyy kirjoittamiani lehtijuttuja ja jotain triviaa. Yhdessä vaiheessa olin laittaa CV:ni näkyville, mutta se tuntui liian nololta. Sen sijaan olen ilman vastaavia kainoutta pystynyt bloggaamaan sisäisistä tuntemuksistani. En tosin ole omalla nimelläni, vaan täällä pseudonyymin takana.

Mitä seuraavaksi? Pelottelevat, että nahkurin orsille joutuvat itseään verkossa levittelevät. Töistä saadaan kenkää ja parisuhteista rukkasta. Eipä siis ajoin huvita tämäkään. Mitäs täällä roikkumaan? Jos vain sammuttaisi valot ja sukeltaisi suuren, verkkoelosta mitään tajuamattoman anoyymin peelomassan sekaan?

Uusi kotisivutila pitäisi ainakin jostain löytää. Ideoita?


Itkettämättömyyttään

äiti
Sitä tekee paljon säästääkseen läheisiään. Monasti saavutettava säästö on kuitenkin Huittisten miehen toimintaa.


Vaiti

working
Olen ollut hiljaa jonkin aikaa. Olen yhteyshenkilö Koloparta kortissa 2345/XX/hh. Jäljilläni ollaan. Kirjoittelenkin tähän hämäykseksi jotain random-diibadaabaa [onko tämä päiväkirja joskus sisältänyt muutakin?]

Lasten ja humalaisten suusta kuulee totuuden. Jälkimmäisistä pääsee eroon tarjoamalla rahaa, ja ensimmäisistä tarjoamalla tukiopetusta. Vai oliko se toisin päin.

Hiljaa, niin hiljaa on virrannut Aurajoki. Kesä lipui jonnekin, kun käänsin selkäni. Nyt lehtilaatikossa on ennen pitkää kellastuva nippu kesän aikana ilmastoidussa toimituksessa kirjoitettuja auto tuli kolmion takaa -juttuja. Kari Hotakaisen mukaan kirjailijuushaaveet kannattaa heittää, jos ei pysty kirjoittamaan nasevaa yhden palstan poliisiuutista. Huomasin, että lyhyesti kirjoittaminen on yllättävän haastavaa.

Kiertävällä opettajalla oppilaita on nelisenkymmentä. Kouluja on neljä tai viisi, en tiedä vieläkään varmaksi. Ahnehdinko liikaa, jos tarjoan itseäni vielä kahteen? Eihän se ole kuin kaksi viikkotuntia lisää, mutta niiden myötä tulisi kymmenkunta oppilasta yksilöllisine ongelmineen. Taidan olla hullu.

Mukavia asioita toistaiseksi ovat olleet teineihin tottuneelle opelle ala-asteen oppilaiden riemastuttavan kiltteyden ohella muutamat uudet, mukavat työkaverit, arabiaa taitava kouluavustaja ja Turkuun verrattuna jopa hienot koulurakennukset varusteineen. Mutta parasta ovat itse oppilaat, kirkassilmäiset kakkosluokkalaiset, cooliutta tavoittelevat esi- ja täysteinit, uteliaat, innostuneet, suorapuheiset ja välittömät tyypit, joiden kanssa itsekin oppii joka päivä lisää.

Monet lähipiirissä ovat viime aikoina ihmetelleet, minkälaiset kieroutuneet hullut levittelevät asioitaan netissä kaikille. Mistä minä tiedän, en tunne ketään sellaista. Jos jollekulle on uutinen, että jollakulla on vaikeaa, go get a life. Jokaisen tilastonumeron takana on ihmiskohtaloita. Eivät kaikki mielialalääkkeiden syöjät asu edullisten neliöhintojen kaupunginosissa.

Jos joku saa apua siitä, että lukee jonkun rehellisiä tilityksiä vaikeuksistaan ja niistä selviämisestä, eikö se ole hyvä juttu? Sellaiset sairaat paskiaiset, jotka etsivät netistä tuttujensa avautumisia, jotta saisivat jotain, jolla lyödä vyön alle, jääkööt auton alle näinä pimenevinä syysiltoina.

Jokainen on vaatteidensa alla samannäköinen, ja me muistutamme paljon toisiamme silloin, kun uskallamme riisua häveliäisyyden verhot oman henkisen minämme ympäriltä. Valitettavasti näiden molempien minien ympärille on kertynyt paksu kulttuurikerros sisäistettyjä oikein olemisen tapoja, leimaamista, leimatuksi tulemisen pelkoa, häpeän tunteita, liiallista ankaruutta itseä ja siten muitakin kohtaan, sanalla sanoen sellaista ulkokultaista farisealaisuutta, joka usein ryöpsähtää, kun joku ryhtyy kahvikuppinsa takaa naukumaan: "Een miiiinä vaan kooooskaan voisi tuoooolla tavalla..."

Jos ei pidä kanaruuista, pitää pysytellä poissa keittiöstä. Koipi, anyone?

Keski-ikäisillä on aina kiire. Nyt tiedän, mihin: päivänokosille.


Aug. 17th, 2007

algot
17.8.2007 14.56
Hei Ykstoista ja muut blogin pitäjät!

Olen miettinyt, miksi kerrotte yksityisasioistanne julkisesti?
Oletteko ikinä ajatelleet, että voitte loukata tai ainakin aiheuttaa mielipahaa läheisillenne?

Mihin ovat kadonneet vanhat kunnon päiväkirjat? Niihin voi vuodattaa elämän myrskyä ja tyventä sen kummemmin ajattelematta. Kirjoitustyö on varmasti ihan yhtä terapeuttista, vaikka lukijoita ja kommentoijia ei olisikaan.

Varsinkin parisuhteessa elävät, teidän tulisi miettiä, mitä on sopivaa kaikelle kansalle kertoa.
Oman puolison kunnioitus pitäisi olla elämässä ensimmäisten arvojen joukossa.

T. nimimerkki: mielensä pahoittanut.


Latest Month

January 2011
S M T W T F S
      1
2345678
9101112131415
16171819202122
23242526272829
3031     

lisää sisältöä

Me halutaan olla...

Ai mitä?
Märkäkorvamaisteri opettaa luokallista oppilaita Christien loppuratkaisua vältellen. Empaattinen äikänope avautuu satiirin malka sinisilmässä.



SNTL


EFTA


Iskurityöläiset


nippelit:



amnesty


blogilista


Lisää Ykstoista suosikkeihisi


(Vaatii kirjautumisen Blogilistalle)

Syndicate

RSS Atom
Powered by LiveJournal.com
Designed by Jared MacPherson