ykstoista pientä neekeripoikaa

Mies naukuu, nainen muikistelee

Tue, 08 Jul 2008 22:07:59 GMT

Kesän kohutuimmassa marginaaliromanttisdraamaisessa elokuvassa Once naukuvaääninen partaukkeli jollotteli niin kovaa, että katsomossa oli pidettävä crescendoissa sormia korvissa.

Ei tapeltu, itketty eikä ajettu lähtevää junaa takaa. Kertaakaan ei lisäännytty, ja vaikka pääosissa oli mies ja nainen joilla oli niinku ihan paskat suhteet, niin ei ne lopussa ees saaneet toisiaan. Mitäs elokuvaa se sellainen on? Että vaikka on pelit ja vehkeet niin ei panna?

Kaiken maailman platoneja. Ei oikeassa maailmassa tollain.

Haikuharjoituksia

Thu, 03 Jul 2008 09:54:29 GMT

Jeesuksestakaan
ei tiedetä kaikkea.
Loputon paluu:
olenko nyt vai eilen?
Eipä enää eroa.

Horisontissa yömajojen epileptikoiden örinä

Tue, 18 Sep 2007 14:11:18 GMT

Paahdetun ruisleivän rujous
sulaneen juuston tahmeus
halpaa
muoti | topten | sport | kids | koti
tilkka kahvia mukissa tiskialtaassa
ruuan arkeologia lautasella
ajatus tulee
pysähtyy stannar

Kuin kirjoitustaitoinen neulansilmästä

Mon, 17 Sep 2007 15:09:57 GMT

Eipä se uuden kotisivutilan saaminen niin helppoa olekaan:

Ohjeita hakemuksen tekemiseen

[palveluntarjoaja]n resurssit ovat rajalliset, emmekä voi myöntää tunnuksia turhan takia, sillä tällöin ilman tunnusta saattaa jäädä joku, joka sitä todella tarvitsee. Tämän takia vaadimme hyvät sekä tyhjentävät perustelut palvelun saamiselle.

Sivutilojen perusteluissa tulee ilmetä selkeästi mihin tarkoitukseen sivut tulevat, mitä niihin ajattelit laittaa, miksi haluat sivusi juuri [palveluntarjoaja]uun. [---]

Katsomme myöskin kirjoitusasun, siitä selviää hyvin paljon kuinka vakavissaan hakija haluaa palvelua, sekä saa hyvän kuvan hakijan henkisestä tasosta. Kirjoitusvirheet on myöskin karsittava mahdollisimman pitkälti pois, muutama typo sallittaneen, sitä pahemmista tulee todennäköisesti hylky. Myöskin turhanpäiväinen mielistely on turhaa, käsittelemme hakemukset niiden sisältämän asiatekstin pohjalta.

Jos tosissasi haluat palvelun, näe vaivaa hakemuksesi eteen. Hakemusta tehdessäsi olisi hyvä käyttää perusteluihin aikaa ainakin 20min. Hyvänä nyrkkisääntönä voidaan pitää n. 100 sanaa.

Odotamme asiakkaalta kypsää ajattelua hakemuksen suhteen, siis turhat "kokeillaan jäätä kepillä"- kokeilut voidaan unohtaa. Iloisia hetkiä hakemuksen tekemisen parissa :)

HUOM! Jokaisen hakemuksen tiedot tarkistetaan, on turhaa tehdä hakemusta virheellisillä tiedoilla. Jo kertaalleen virheellisillä tiedoilla hakeneet ja uuden tunnuksen tehneet joutuvat tarkempaan syyniin, sekä matalempaan käsittelyprioriteettiin.

Tuossa yllä on tietysti muutama kohta, joihin voisi puuttua... antaa nyt kuitenkin olla. Käsittely oli ainakin nopea. Vastasin tämän jälkeen pidemmin, 35 sanalla. Jos ei kelpaa, painatan käyntikortteja.

Laita ope jaava päälle

Fri, 14 Sep 2007 11:45:06 GMT

"Mulla on ollut oma kone jo viis vuotta", ilmoitti tokaluokkalainen, kun olin aloittamassa siitä, mihin hiiri kiinnitetään. Täällä hevoshaan viereisessä koulussa on käytävällä kärryllinen kannettavia oppilaiden käytössä. Tietokoneluokasta täällä on luovuttu, ja niinhän sen pitää ollakin: kone on työkalu, joka otetaan tarvittaessa esiin.

Error 404: Poste restante

Tue, 11 Sep 2007 18:10:33 GMT

Eräs aikakausi on päättymässä. Kirjautumisikkunassa lukee, että utu-tunnukseni vanhenee lopullisesti 1.10. Olen tullut polttamaan talteen yliopistoaikaisia tiedostojani, enne kuin ne tuhoutuvat. Istun uudehkon kasvatustieteiden laitosrakennuksen mikroluokassa ja kirjoitan tätä viimeistä huutoa olevalla Dellin koneella. Tässä on Vista, onpa hienon näköinen läpikuultavine ikkunanreunoineen. Toista oli ennen.

Muistanpa aikaa, kun saavuin yliopistoon 1996. Oli jokin sateinen syysilta. Nuohosin Horttokujalla tuolloin sijainneessa mikroluokassa perähuoneen mac-koneilla. 486-PC:ille oli jono, koska kukaan ei uskaltanut käyttää mäkkejä.

Jos Pineen oli tullut sähköpostia, se oli joko muutamilta kaverilta tai yliopistolta. Netscape Navigatorilla ei viitsinyt kauaa surffailla, jos ei tiennyt kenenkään http-osoitetta. Hakukoneet eivät löytäneet juuri mitään, koska juuri millään yhteisöllä, yrityksellä tai virallisella taholla ei ollut sivuja. Jos oli tylsää, piti tutkia yliopiston kotisivujen käyttäjälistaa ja etsiä linkkejä jonnekin.

Olimme tehneet minulle kotisivut kaverini kanssa, joka aloitti Tampereen teknisellä korkeakoululla. Sivuilla oli opiskelijakortista skannattu kuva pärstästäni ja sähköpostiosoitteeni. Mitäpä siellä on nykyään? Sieltä löytyy kirjoittamiani lehtijuttuja ja jotain triviaa. Yhdessä vaiheessa olin laittaa CV:ni näkyville, mutta se tuntui liian nololta. Sen sijaan olen ilman vastaavia kainoutta pystynyt bloggaamaan sisäisistä tuntemuksistani. En tosin ole omalla nimelläni, vaan täällä pseudonyymin takana.

Mitä seuraavaksi? Pelottelevat, että nahkurin orsille joutuvat itseään verkossa levittelevät. Töistä saadaan kenkää ja parisuhteista rukkasta. Eipä siis ajoin huvita tämäkään. Mitäs täällä roikkumaan? Jos vain sammuttaisi valot ja sukeltaisi suuren, verkkoelosta mitään tajuamattoman anoyymin peelomassan sekaan?

Uusi kotisivutila pitäisi ainakin jostain löytää. Ideoita?

Itkettämättömyyttään

Mon, 10 Sep 2007 20:31:56 GMT

Sitä tekee paljon säästääkseen läheisiään. Monasti saavutettava säästö on kuitenkin Huittisten miehen toimintaa.

Vaiti

Thu, 06 Sep 2007 17:02:38 GMT

Olen ollut hiljaa jonkin aikaa. Olen yhteyshenkilö Koloparta kortissa 2345/XX/hh. Jäljilläni ollaan. Kirjoittelenkin tähän hämäykseksi jotain random-diibadaabaa [onko tämä päiväkirja joskus sisältänyt muutakin?]

Lasten ja humalaisten suusta kuulee totuuden. Jälkimmäisistä pääsee eroon tarjoamalla rahaa, ja ensimmäisistä tarjoamalla tukiopetusta. Vai oliko se toisin päin.

Hiljaa, niin hiljaa on virrannut Aurajoki. Kesä lipui jonnekin, kun käänsin selkäni. Nyt lehtilaatikossa on ennen pitkää kellastuva nippu kesän aikana ilmastoidussa toimituksessa kirjoitettuja auto tuli kolmion takaa -juttuja. Kari Hotakaisen mukaan kirjailijuushaaveet kannattaa heittää, jos ei pysty kirjoittamaan nasevaa yhden palstan poliisiuutista. Huomasin, että lyhyesti kirjoittaminen on yllättävän haastavaa.

Kiertävällä opettajalla oppilaita on nelisenkymmentä. Kouluja on neljä tai viisi, en tiedä vieläkään varmaksi. Ahnehdinko liikaa, jos tarjoan itseäni vielä kahteen? Eihän se ole kuin kaksi viikkotuntia lisää, mutta niiden myötä tulisi kymmenkunta oppilasta yksilöllisine ongelmineen. Taidan olla hullu.

Mukavia asioita toistaiseksi ovat olleet teineihin tottuneelle opelle ala-asteen oppilaiden riemastuttavan kiltteyden ohella muutamat uudet, mukavat työkaverit, arabiaa taitava kouluavustaja ja Turkuun verrattuna jopa hienot koulurakennukset varusteineen. Mutta parasta ovat itse oppilaat, kirkassilmäiset kakkosluokkalaiset, cooliutta tavoittelevat esi- ja täysteinit, uteliaat, innostuneet, suorapuheiset ja välittömät tyypit, joiden kanssa itsekin oppii joka päivä lisää.

Monet lähipiirissä ovat viime aikoina ihmetelleet, minkälaiset kieroutuneet hullut levittelevät asioitaan netissä kaikille. Mistä minä tiedän, en tunne ketään sellaista. Jos jollekulle on uutinen, että jollakulla on vaikeaa, go get a life. Jokaisen tilastonumeron takana on ihmiskohtaloita. Eivät kaikki mielialalääkkeiden syöjät asu edullisten neliöhintojen kaupunginosissa.

Jos joku saa apua siitä, että lukee jonkun rehellisiä tilityksiä vaikeuksistaan ja niistä selviämisestä, eikö se ole hyvä juttu? Sellaiset sairaat paskiaiset, jotka etsivät netistä tuttujensa avautumisia, jotta saisivat jotain, jolla lyödä vyön alle, jääkööt auton alle näinä pimenevinä syysiltoina.

Jokainen on vaatteidensa alla samannäköinen, ja me muistutamme paljon toisiamme silloin, kun uskallamme riisua häveliäisyyden verhot oman henkisen minämme ympäriltä. Valitettavasti näiden molempien minien ympärille on kertynyt paksu kulttuurikerros sisäistettyjä oikein olemisen tapoja, leimaamista, leimatuksi tulemisen pelkoa, häpeän tunteita, liiallista ankaruutta itseä ja siten muitakin kohtaan, sanalla sanoen sellaista ulkokultaista farisealaisuutta, joka usein ryöpsähtää, kun joku ryhtyy kahvikuppinsa takaa naukumaan: "Een miiiinä vaan kooooskaan voisi tuoooolla tavalla..."

Jos ei pidä kanaruuista, pitää pysytellä poissa keittiöstä. Koipi, anyone?

Keski-ikäisillä on aina kiire. Nyt tiedän, mihin: päivänokosille.

Fri, 17 Aug 2007 13:23:47 GMT

17.8.2007 14.56
Hei Ykstoista ja muut blogin pitäjät!

Olen miettinyt, miksi kerrotte yksityisasioistanne julkisesti?
Oletteko ikinä ajatelleet, että voitte loukata tai ainakin aiheuttaa mielipahaa läheisillenne?

Mihin ovat kadonneet vanhat kunnon päiväkirjat? Niihin voi vuodattaa elämän myrskyä ja tyventä sen kummemmin ajattelematta. Kirjoitustyö on varmasti ihan yhtä terapeuttista, vaikka lukijoita ja kommentoijia ei olisikaan.

Varsinkin parisuhteessa elävät, teidän tulisi miettiä, mitä on sopivaa kaikelle kansalle kertoa.
Oman puolison kunnioitus pitäisi olla elämässä ensimmäisten arvojen joukossa.

T. nimimerkki: mielensä pahoittanut.

Taiteiden yö

Thu, 16 Aug 2007 21:58:18 GMT

Nainen istuu autossa ja nauraa. Takapenkiltä nuorempi nainen yhtyy mukaan hihittämällä. Mies kiihdyttää sisääntuloväylällä tarpeettomasti moottoritienopeuteen. Radiosta tulee uutisia. Pysäköintipaikka löytyy parvekeremonttitalon edustalta. Auto töytäisee suojatiellä pyöräilijää, mutta tämä putoaa pyörän selästä jaloilleen. Mies ja nainen katsovat uteliaina, koska tuttu mies huomaa heidät väkijoukosta. Vanhus kompastuu tuolinjalkaan. Tumma nainen laulaa sielukkaasti. Hevosmaisesti roteva nainen tanssii flamencoa. Mies pyyhkii naista katseellaan. Valo on upea: harvoin taivas on näin synkänharmaa ilman että sataa. Tuuli uhoaa mikrofoniin ukkosen äänellä. Grafiikanlehdet ovat kiinnostavia, mutta tungos herpaannuttaa. Kuvamataidon opettaja näyttäytyy uudessa valossa galleriassa tavattaessa. Poika ostaa metrilakua. Tuuli lennättää muovituoppeja. Farkkutakkimies pystyttää ne silti uudelleen peruukkinaisen seläntakaiselle pöydälle. Sorja nainen muistuttaa gasellia. Mies ahmii uuniperunan. Pöytäseura on mukana vain kohteliaisuuttaan. Tyttö ajaa pyörällään lujaa pimeää katua kyyneleet silmissään. Villatakkinainen ja partamies seisovat Tuomiokirkon ovella. Pääsymaksun kalleutta perääntyvät turistit jäävät parveilemaan kirkon rappusille. Riidalta kuulostava keskustelu päättyy osapuolten ottaessa toisiaan kädestä. Yö hellii kulkijoitaan kuin pumpuliyöpaita.

Huomio! Opettajakunta kokoontunut vahvuudella 60. Ilmoitti apurexi.

Mon, 13 Aug 2007 20:17:51 GMT

Olen ihastunut. Mieheen. Lähinnä kylläkin hänen toimintatapoihinsa. Erään neljästä koulustani rehtorin sotilasarvo on luutnantti, ja täytyy kyllä vanhana wanna-be -pasifistina ihailla hänen kykyään saada satapäinen opelauma suitsittua.

Tänään oltiin viettämässä suunnittelupäivää, ja tässä koulussa se oli niin tehokas, että nyt on suunniteltu jo kevätjuhlakin ynnä muut tapahtumat vuoden varrella. Saatiin hotelliaamupalaa ja ruuaksi riisicurrya. Kumma kuinka ekana koulupäivänä keittolakin näyttää viihtyisältä. Viinerit olivat hyviä. Ehkä pidän tästä koulusta.

Sain koululta opekalenterin. Kopioitakin saa ottaa rajoituksetta. Hain avaimen kaupungin palvelupisteestä. Kun puhelin soi, toimistotäti heitti langattoman headsetin päähän, ja samalla puhelimen luuri nousi sähköisesti ylös kannastaan. Kyllä pienessä kasvukunnassa on millä mällätä. Käyttävät muuten koululla vallan kierrätyspaperia. Jee.

Loppuviikon kierrän kunnan muut koulut läpi ja tutustun tilanteeseen. Tässä pääkoulussani minulla näyttäisi olevan neljä oppilasta. Ajattelin, että jos tässä elokuun aikana saisi lukujärjestyksen rakennettua. Mikähän päivä sitä haluaisi käydä siinä kivassa maalaiskoulussa? Ah, erityisopen etuja.

Marjanpoimijoita ja uuslibertaareja

Tue, 07 Aug 2007 20:08:09 GMT

Meillä on tuttuja. Terveisiä heille.

Niin. Tässä sitä ollaan tulevaisuuden tyypillisessä työsuhteessa, pätkätyössä. Historianopettajien seminaarissa siivekkeet havisivat tänään, kun askartelin juoksijalehtiöön timoharakanvarpaita, kun entinen opiskelukaveri oli poliitikkona laulamassa muistovärssyä lapsuuden floripurskutusyhteiskunnalle.

Anteeksi, Joni. Pääsin nyt vasta. Onneksi et odottanut. Johan siinä olisi olut väljähtynytkin.

Nådendal

Mon, 09 Jul 2007 21:15:35 GMT

Töissä tuhraantuneen viikonlopun ohella oli mukava hieman ulkoilla.

ekologi

Fri, 06 Jul 2007 10:39:37 GMT

Olen keksinyt tavan säästää luontoa. Pyrin pois muistiinpanojen tekemisestä.

Tämän viikon olen soitellut haastateltaville ja napsutellut heidän sanomisensa suoraan koneelle. Hyvä juttu tässä on se, että vain olennainen tulee kirjattua. Ei tule enää 10000 merkin taustajuttuja perattavaksi yhden palstan uutiseen. Käsialahieroglyyfejäkään ei tarvitse enää tavata juoksijalehtiöstä.

Iltaisin vain niska on kipeä, kun pitää puhelinta pinteessä korvan ja hartian välissä. Tarvitsisin käsivapaan.

Kotiinlähdön odotuksessa

Fri, 29 Jun 2007 16:37:23 GMT

Huhtikuun Kuluttaja-lehdessäkään ei ollut mitään kiintoisaa. Päivystävälle palomestarille, hätäkeskukseen ja poliisille on tullut soiteltua. Ihmisen pelastaminen alhaalta/ylhäältä on liki runollisen kuuloinen hälytystehtävä.

Aivan kohta kutsuu viikonloppu. Toivottavasti enää ei tapahdukaan mitään. Pysy mykkänä, vihjepuhelin.

Kuudensadan merkin premivinkki

Wed, 20 Jun 2007 21:33:19 GMT

Aina kun olen päivittämättä, lukijani lisääntyvät. Mystistä. Ette sitten nähneet minua.

Ensimmäiset kolme viikkoa lehtineekerinä ovat menneet hienosti. En tiedä, miten maksani kestää koko kesän pestin uutistoimituksessa.

Esimies jakaa työt tampereen murteella. Annan hänelle siksi paljon anteeksi.

Käsitykseni maailman pelastamisesta eivät mahdu taittopohjaan.

Miksi sivupersoonastakaan ei ole kuulunt mittään.

Sain maanantaina jalkapallosta ohtaan. Silmä on nyt kuin Gorban otsa.

Ruissalolaiseen sosieteettiin ei epämääräisellä aineksella ole asiaa. Kiitin kuitenkin kuluttamani grillikaasun edestä.

Juhannus lähenee; parisuhdeterapia on yllättävän kallista.

Äs kaks eli suomi toiseen potenssiin

Mon, 21 May 2007 20:57:32 GMT

Olen ensi vuonna päätoiminen tuntiopettaja, en enää sivutoiminen. Työnkuva tosin vaihtuu, en enää opeta äidinkieltä vaan suomea toisena kielenä. Varsinais-Suomessa pysytään, joten maisema ei vaihdu. Itse asiassa työmatka lyhenee, vaikka kuntaraja ylittyy.

Kyseessä oli puhdas piilotyöpaikka. Satuin vain juttelemaan kirjakustantajan kahvitilaisuudessa auskukollegalle, joka oli ottamassa virkavapaata. Niin, sehän tarvitsee sijaisen, tuli mieleen hampaita pestessä. Samalta seisomalta laitoin jo kollegan rehtorille postia.

"Tuutko joku päivä pistäytymään täällä" olikin kahden rehtorin vetämä tunnin mittainen työhaastattelu, jossa kysyttiin kaikki vieterin venymismarginaalista oppiaineen olemuksen ruotimiseen.

Aah, täydet tunnit ensi vuonna. Tästä se vapaa-ajan allokointi alkaa. Liikaa vapaa-aikaa on yhtä kuin ei vapaa-aikaa lainkaan, senhän jokainen kotona lonniva freelanceri ja osapäivähippi tietää.

Luokanopettajat, nuo akateemiset kiinalaiset

Thu, 10 May 2007 19:23:09 GMT

Kollega kertoi OAJ:n virkailijan tokaisseen naureskellen viikonlopun seminaarissa, että jatkossa aineenopettajat jäävät yläkoulussa tarpettomiksi. Kunnat hoitavat yläkoulujen opettamisen luokanopettajilla, koska luokanopet ovat halvempaa työvoimaa matalamman palkkansa vuoksi.

Virkailijan mukaan jatkossa yläkoulujen opettajiksi valitaan kaksoispätevyyden hankkineita, todennäköisesti siis luokanopettajia, jotka ovat pätevöityneet johonkin aineeseen. Että on tässä sitten kouluttauduttu kuolevalle alalle.

Eihän ne yläkoulun asiat niin vaikeita ole, ettei niitä kuka tahansa pystyisi opettamaan. Kyllähän ylioppilaskin pääsee lukioon sijaiseksi. Suotta opettajat yliopistoa käyvät, mokomat teinien tarhatädit.

Tarkemmin ajatellen, onhan niillä oppilailla kalliilla rahalla (kymmenen vuotta sitten) hankitut oppikirjat, opiskelkoot niistä. Eihän siellä luokassa tarvita oikeastaan edes opettajaa, riittää kun käytävällä päivystää securitaksen portsari, joka päästää oppilaat kolmen vartin välein käytävälle jaloittelemaan.

Sijaisopettajan mustelmat

Wed, 09 May 2007 11:59:27 GMT

Hahaa. Bloggaan luokassa. Koulupäivä on tosin jo päättynyt. Alkuviikosta olin toisessa koulussa sijaisena. Seitsemän tuntia saksaa ja englantia putkeen meni mukavasti, mutta kotiin lähtiessäni satuin paikalle kiusaamistilanteeseen, jossa tarvittiin ensihoitoa.

Se on jännä, kuinka sitä tuollaisissa tilanteissa tajuaa tosi nopeasti, ikään kuin alitajuisesti, että tässä on nyt tosi kysymyksessä. Onneksi älysin jallittaa toisen pukarin nurkkaan. Muutoin viikari olisi livistänyt, ja lippalakki ja huppari tuskin olisivat riittäneet tuntomerkeiksi.

Suunnitelmia on ensi syksyksi ilmassa kuin jonglöörillä palloja. Saapa nähdä millaisia jälkiä niistä kehkeytyy orvasketeen, kun terassimusiikki lakkaa. V-mäisesti kesätyö lehdessä elokuun loppuun estää käytännössä opevirkojen saamisen, ne kuin pitää ottaa vastaan elokuun alusta.

Olin intialaisessa päähieronnassa. Pitäisikö kallon luiden puristelun tuntua hyvältä? Onneksi nuppini oli jo luutunut, muuten kosmetologi olisi joutunut puristelemaan esiin purkautunutta aivomassani. Luullakseni hartiani ovat nyt sinisenkirjavat. No go, Nina!

Nyt juuri kannattaa lukea Claire Castillonia. Jopa luokan pojille maittaa.

Kihomadonna, keskimäärin

Thu, 03 May 2007 22:16:59 GMT

Laitoin juuri 52 sähköpostia Varsinais-Suomen rekseille. Ehkä pääsen ensi lukuvuodeksi jonnekin töihin. Viime vuonna vastauksia samaan määrään lähetettyjä posteja tuli yksi.

Like-iltapäivässä matroonaili vanha opiskelututtu. Valta kaunistaa, tuumin, kun katselin sujuvaa juontoa. Ajan kulumisen havaitsee kipeästi pitkästä aikaa nähtyjen tuttujen lasten iästä.

Olen pärjännyt kevyesti pari viikkoa kymmenen kilometrin työmatkani yhdellä vaihteella. En tarvitse vaihdepyörää. Nykyinen pyörä on sen verran pintaruosteessa, että siitä on kiinnostunut korkeintaan Wenzel Hagelstam.

Kolmannen infinitiivin ulkopaikallissijataivutus on vaillinainen. Adessiivi oksentamalla löytyy: Olo helpottuu oksentamalla, ablatiivia oksentamalta tai allatiivia oksentamalle ei. Laulu kuulosti Kirkan laulamalta -tapauksessa laulamalta olisi jotain partisiipin tyyppistä, siis merkitystehtävässä ennemmin adjektiivin korvaaja kuin substantiivin.

Välitän niin vähän muiden mielipiteistä, että olen joko kypsymässä joko hurmaavaksi eksentrikoksi tai homehtumassa etovaksi friikiksi.

Jotkut ihmiset ovat ikuisia lapsia. Toisten kanssa taas... no jaa.

Im memoriam 175 x 77 x 77

Mon, 23 Apr 2007 21:51:03 GMT

Pakkailen viimeisiä Tervetuloa Turun yliopistoon, syksy 1996 -monisteita keltaiseen pahvilaatikkoon, joka mainostaa Jim-sämpylöitä. Keskilaatikosta löytyi pahvilaatikollinen kyniä, viivottimia, tusseja, post-it -lappuja ja muuta geneeristä sälää, kuten rikkinäinen Paris -avaimenperä, sätkäkone, avaimia tuntemattomiin lukkoihin, sellaistahan aina kertyy kaikkiin talteenottamiseen varattuihin paikkoihin. Pöytä alkaa olla tyhjä.

Työpöytä on nyt työnsä tehnyt, se saa mennä. Huomeniltapäivällä tulevat kierrätyskeskuksen vihreäliiviset miehet.

Tämä paperitehtaan puusepän aikanaan tekemä kirjoituspöytä muutti silloin ensimmäisenä syksynä kanssani opiskelupaikkakunnalle isän töistä lainaaman pakettiauton kyydissä santpaulian, vaneripohjaisen sängyn ja Helkama Kulkurin kanssa. Tästä nelikosta se eli luonani pisimpään, mutta nyt sen aika on täynnä, huolimatta siitä, ettei se ole osoittanut mitään luopumisen merkkejä. Se kestää edelleen mainiosti.

Laittelen painavia, umpipuisia laatikoita takasin paikalleen tyhjennettyinä. Kun kattolamppuja on pitänyt vaihtaa, olen avannut näitä laatikoita portaiksi ja kiivennyt niitä pitkin. Yritäpä lastulevypöydän laatikoiden kanssa samaa, jos olet ollut ruoka-aikaan kotona.

Pöytä on esineenä hieno, mutta minulle se on aina merkinnyt ahdistuksen paikkaa, kun olen ängennyt työtuolini sen kapeaan, juuri tuolinlevyiseen syliin ja yritänyt opiskella. Parhaimmat, tuloksellisimmat oppimiseni olen aina saanut tehdyksi jossain muualla, kuten koulun kirjastossa tai anoppilan varastohuoneen toimistopöydän ääressä.

Oma pöytä on ollut muistoilla lastattu laiva, pysähtyneisyyden keskus, josta tyhjennettäessä tuli viisi pahvilaatikollista tavaraa. Neljään kirjoitin muistoja, yhteen poltettavaa.

Ehkä tämä pöytä tarjoaa vielä jollekulle tukeaan. Kenties sen ääressä kirjoitetaan jokin väitöskirja, tai mikä tärkeämpää, nojataan isäni venelakkaamaan pintaan, tuijotetaan pitkään kaukaisuuteen ja kirjoitetaan runo sille kaukaa ihaillulle ihmiselle, jonka kanssa mahdollisesti myöhemmin saatetaan maailmaan pienokainen, joka köllii alimmassa laatikossa.

Kirjallisuudellisuus

Thu, 19 Apr 2007 19:52:40 GMT

Tyhjä välilyönti väärässä paikassa hämäsi. Siksi päivitin.

Istuin kirjakahvilassa ja panin muistiin mitä bloggaajat puhuivat. Tunsin istuvani ainakin kahdella tuolilla. Kirjoittaa, kommentoida, osallistua, tietää asioita, tuntea ihmisiä. En pysynyt laskuissa. Keskustelu oli hyvä, ehkä kuulemme siitä, jos portinvatija suo.

Te pyöräni varastaneet huligaanit: ette tienneet, että sen oli tarkoitus olla viimeinen pyörä jonka ostan.

Tänään se tapahtui: oppilaat tulivat kertomaan löytäneensä kotisivuni.

Tekijyyttäni opettajana ovat jo rakentaneet vaaleanpunainen kypärä ja tapani kyylätä tupakkapaikalla. Eivät Jeesuksestakaan kaikki pitäneet.

Olisi tässä sitten viime kerran ollut hyviäkin merkintöjä kirjoittaa, mutta siellä ne ovat, Aurajoen pohjassa, ruokakaupan kuitin takapuolella, vaimenneet television sirinään, opettajainhuoneen mölinään, käsiala hiertynyt tunnistamattomaksi palkkatyöläisen kalsarien hikisen kuminahan kuluttamana.

Parasta kirjallisuudellisuutta on se, kun käyttää sanoja kuin Uri Geller lusikoita.

Pääsiäislukemisto

Thu, 05 Apr 2007 20:11:58 GMT

Loppupelit, osa 1
Loppupelit, osa 2
Loppupelit, osa 3

Aus by midnight, zeit für zu, too

Sun, 25 Mar 2007 22:46:44 GMT

(Turku,Three Beers,STT,OPM,WTF) Humalassa on totuus. Se on ruma, rivo ja huumaavan kaunis. Kun kohtaa toden kauneuden kaikessa irvokkuudessaan, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin oksentaa liika kokemus ulos.

Jälkeenpäin havainnoijan valtaa sanaton kiitollisuuden tunne siitä, että on saanut olla mukana jossakin suuressa. Yrjötipat kengillä tuntuvat pyhyyden nimikirjoitukselta.

Joka viikonloppu baareissa ja juottoloissa sarjallisina toistuvissa seremonioissa lähestytään elämän kauneutta nöyrästi, innokkaasti kiljuen, öristen, kuolaten, kosketellen, kuin ensimmäistä kertaa. Tämän seuraaminen on kuin todistaisi koejärjestelyä, jossa stimulantilla herkistetyt solukot värjäytyvät purppurasävyisiksi säännönmukaisesti todellisuuspaon joukko-osmoosissa.

Muutama shottilasi päätyi huomatakseni seurueemme taskuun. Sen verran koimme todellisuuden olevan meille velkaa.

Vaikka olimme lähteneet juhlistamaan yhden meistä erkaantumista, ei öinen eroaminen ollut loppu, vaan alku kertomuksille, jotka jatkuivat muissa todellisuuksissa. Ja niin oli hyvä.

Sunnuntaikävelylle lähdettäessä kevättakin taskusta löytyi ulkomainen raitiovaunukuitti. Katupöly kävi silmiin. Tuuli puhalsi teini-ikäisen vallattomuudella. Selitin, millä tavalla olin onnellinen. Katsohan:

Lima valuu ja osuu tuulettimeen

Sun, 18 Mar 2007 20:58:32 GMT

Oli tässä viikonloppuna kaikenlaista puuhaa, lehtijuttujen kirjoittamista, lehtijuttujen ideointia, uuden opetuskurssin suunnittelua, nurkkiin kerääntyneiden lukemattomien sanoma- ja muiden lehtien läpikäyntiä, kolmen luokan kokeiden ja yksien aineiden korjausta. Niinpä hankin perjantaina flunssan ja makailin viltin alla sohvalla koko viikonlopun.

Katselin perjantain lehden etusivua, jossa oli Kokoomuksen vaalimainos. Uskomaton sillisalaatti, jossa oli mukana ruusut, leppäkertut ja ruiskukat ja jotain onttoa löpinää toivosta ja välittämisestä. Kun sitkeästi väittää mustaa valkoiseksi, niin se näemmä muuttaa väriä, ainakin politiikassa.

Nykyisen asenneilmaston koko kuva: Eduskuntavaalit 2007. Kuinka helpolla tämä kansa onkaan ostettavissa. Huokaus. Olemme menossa kohti Idols-yhteiskuntaa.