Ehdin jo hieman nolostua kun kirjoitin niin vuolaasti Wilhelmssonin kirjasta, että pistin sen kohdalta hanat kiinni. Sinänsä ei olisi pitänyt, nyt kun jälkikäteen ajattelee.

Käsittelemättä jäi ainakin muotiessee, jossa W nollaa muodin käsitteen aika vakuuttavasti, eikä siihen sinänsä ole mitään lisättävää. Runoesseet käsittelivät runoudesta puhumista ja runopuheen sietämätöntä hämäryyttä, josta olen Puten kanssa aivan samaa mieltä. W käsittelee joitain vuosia sitten Nuoressa Voimassa käytyä Kiiskinen vs. Sinivaara -keskustelua, jossa keskiössä on "kuva". Itse en keskustelua kovin hyvin tunne, joten en osaa kommentoida. Bachelardin Tilan poetiikka saa muuten risuja, jos sellainen kiinnostaa.

Ilmiselvää on joka tapauksessa se, Puten kirjaan liittyen eli ei, että runokritiikin kieli olisi pistettävä remonttiin. Tästä Maaria jo teki oivallista pelinavausta blogissaan.

Viimeisessä esseessä W käsittelee SARVin sisäisiä sotkuja, joista en juuri tiedä mitään; W onnistuu näyttämään vakuuttavasti väärinkohdellulta ja selväjärkisyyden lähettiläältä, mutta toisaalta essee nuuskahtaa myös henkilökohtaisten sotkujen julkituomiselta (mitä vastaan minulla ei sinänsä ole yhtään mitään). Kriitikkojen uudet työsopimukset tekijänoikeuksineen on jokatapauksessa kiinnostava kysymys. Tuskin lienee kovin epäselvää, että meitä/heitä kustaan silmään ja rankasti.

Se Putesta. Seuraavana vuorossa on Turkka Hautalan Salo.

**FINAL EDIT Thu Dec 10 02:15:47 UTC 2009**

So there is the final update... Over the past day we have processed around 11 million jobs out of the 12 million that were in queue at that time. Please bear in mind that over this past day, more jobs for notifications are also created. So while the queue has been dropping, we are still not fully caught up at this point, due to backlog and new jobs. We have roughly 3 million jobs still pending that involve the notification system in some manner. We had hoped we could have fully cleared the queue in a day, but unfortunately we can't clear it too quickly, since we need the rest of the site to operate normally. From our current perspective on the amount of jobs that are left in queue, and how many it has processed thus far, we believe it will take around another 8 - 12 hours to process everything.

And finally some answers to some questions:

( Read More and Get Some Answers... )

Maaria kirjoitti hienosti Ruumiista blogissaan.

Myös Kiiltomadossa on kritiikki. Sitä en ole ehtinyt vielä lukea.

[edit:] Nyt luin. Se on hyvin kirjoitettu kritiikki. Tarkasti luettu.

Day 01 → Your favourite song ( ... )

Day 02 → Your favourite movie ( ... )

Day 03 → Your favourite television program ( ... )

Day 04 → Your favourite book ( ... )


Day 05 → Your favourite quote

Mää luovutan. Tämä on ihan liian vaikea, ts. hyviä vaihtoehtoja olisi sata tuhatta. Paan siis lekkeriksi.

Minusta tuntuu, että ötököillä ja tytöillä on jonkinlainen hämärä aavistus, että luonto on julmasti pilaillut heidät tehdessään. Mutta puuttuva älykkyys estää heitä ymmärtämästä asian suuruutta."

-Lassi.

( ... )

Ai niin, minäkin kävin setä-Slavoj'ta kuulemassa Porthaniassa ja Kiasmassa. Ensimmäisestä, sinne tänne rynnivästä ajankohtaiskatsauksesta ja hassuttelusta en muista juuri mitään ja jälkimmäisessä oli paljon kirjoista tuttuja anekdootteja. Hauskat kolmetuntiset, silti (no okei, jälkimmäinen oli more like 2,5h). Klementiinin ansiosta luennot pystyy nyt kuuntelemaan, nimittäin täältä.

Tein Kiasman sessiosta jonkinlaisia muistiinpanoja, litteroin ne tänne lähiaikoina, jos jaksan. Yhteiskuntateoreettisesti validimpaa kontekstualisointia kannattanee tarkata muista blogeista.

Kannattaa myös tarkistaa tämä päräyttävä sarjakuva Marxin saatanallisesta hulttioelämästä ja kommunismin vaaroista.

Day 01 → Your favourite song ( ... )

Day 02 → Your favourite movie ( ... )

Day 03 → Your favourite television program ( ... )

Day 04 → Your favourite book

Rajaan tämän nyt romaaneihin, ja koska yhden valitseminen on tälle vaa'alle taas liian rankkaa, niin otan yhden mies- ja yhden naiskirjailijan teoksen.



( ... )

W:n kirjan Arto Salmisen romaanituotantoa ja kirjailijanlaatua kuvaava essee on vaikuttavimpia lukemiani kirjallisuusesseitä, ihan jo senkin vuoksi, että Salminen todella oli ainutlaatuinen suomalainen prosaisti, myös minun mielestäni (sic). Täten kaikupohjaakin löytyy heti enemmän. Ei silti, olen lukenut Salmisen kirjoista vain kaksi, joten minua odottaa vielä muutama riemun hetki.

Nykysuomalaisen kapitalismin tylyä ja iskevää, mutta silti humanistista ja saatanan tarkkanäköistä kuvausta ja kritiikkiä. Usealta eri tasolta. Koko tuotannon lävitse. Salmisen tapauksessa kirjojen lyhyys ja sanonnan tiiviys tulee oikeutetuksi. Muuten kaipaan tiiviyttä lähinnä talon eristeissä sekä ulosteissani.

W:n kirja kannattaa lukea jo tämän asianmukaisen tiiviin ja älykkään esseen vuoksi. Se on myös perverssillä ja ekonomisella tavalla hyvin kaunis.

Samalla alan ymmärtää, että W:n pääasiallinen tarkoitus lienee olla "objektiivinen", järkevästi asiat ja niiden taustatendenssit selventävä ja esille tarjoava välikappale. Tämä on hyvä kirja.

-ärsyttävä on wilhelmssonin supersankarisarjakuvaa ja rock-musiikkia vastustava, regressiivinen ja ajasta ulos tipahtanut pönötys proosan paremmuudesta.
-tai ainakin puhuja onnistuu sellaisen position välittämään, oli se tarkoituksellista eli ei
-siksi minun onkin aika hankala kuvitella yleisö W:n kritiikille: keski-ikäiset miehet, jotka ovat liian älykkäitä lukemaan äijäproosaa, mutta haluavat silti että 1 + 1 = 2 ja että tositaiteella on jokin selkeä tehtävä, kuten mahtuminen neliön muotoisesta aukosta sisään?
-tai ehkä tarkoitus on suhtautua kylmän kiinnostuneesti ja tutkia lisää. anteeksi, taidan käyttää liikaa arvottavia adjektiiveja. miten olisi "ilahduttavan" kiinnostuneesti? "palliatiivisen" kiinnostuneesti? toisaalta eläähän myös žižek analyysille. ja minä. tässä näkemyksessä merkittävää on taide, joka mahdollistaa analyysin jatkuvuuden. ei suvun jatkaminen, vaan analyysin jatkaminen. pidän ajatuksesta. se on täysin neuroottista käytöstä.
-kirjassa on muuten nolo typo, varsinki kun ottaa huomioon w:n statuksen anaalisena miehenä: tervon pyhiesi yhteyteen on kirjoitetty pyhiensä yhteyteen. tosin muutamia muitakin lyöntivirheitä on, tyypillistä savukeitaan kirjoille.
-joka tapauksessa myös fantasiaa käsittelevä osio on vaikuttavaa luettavaa, fantasian konservatiivisuuden ja mustavalkoisuuden osoittaminen vastaansanomatonta. toisaalta onhan se genrepuolella, leffoissa ja peleissä tiedetty iät ja ajat, mutta että myös "fantastisessa realismissa" tai mitä nämä käsitellyt kirjat nyt ovatkaan. sinänsä otannan ala on kapea, ja siitä tulee herkästi yleistys, jolla voi tehdä hirvittävää jälkeä.
-erityisesti loogisen apparaattinsa kautta vittuilevien putkiaivojen keskuudessa.
-kaikkien näkyjen ja kuvien, olivat ne miten fantastisia ja houreisia hyvänsä, redusoiminen arkiseen kokemukseen on muuten kiinnostava piirre ihmisessä. pidän myös tästä ajatuksesta. sekin on täysin neuroottista käytöstä. tietenkin sen taustalla on "selviäminen arjessa", näkemys jonka tapani kinnunen w:n kirjan sivuilla antaa ymmärtää. ja onhan se ymmärrettävää: useille elämä on ensisijaista. tietenkin periaatteen tasolla vihaan syvästi kaikkia, jotka tuota näkemystä tukevat, sillä ihmisen elämä sinänsä ei ole hyvää tai merkittävää ikinä, merkittävän siitä tekee kulttuuri ja kieli. kulttuurilla ja kielellä puolestaan voi merkityksellisesti luoda vain taidetta. ja niin edelleen. huomatkaa: olen täysi ameeba, elän vain taiteelle ja viihteelle. hetkittäin rakkaudelle. en varmastikaan olisi paras roolimalli lapselle, jos hänen pitäisi selvitä opportunismin ja tehokapitalismin maailmassa.
-no hyvä on, tuon redusoinnin takana lienee myös esimerkiksi freud.
-onko muuten harhaista sanoa, että kapitalismi on kaikessa aineessa oleva, atomitasoon koodattu biologinen pyrkimys? kenties se oli olemassa jo ennen materiaa, haluna joka sai materian syntymään. ehkä tämä "ikuisuuteen" venytetty soperrus selventää sitä, miten paljon minulla on luottamusta ja uskoa elämään, arkeen, ostoksiin ja kehitysvammaisiin sukulaistyttöihin.
-sillä jostain syystä minulla tulee wilhelmssonin kirjoituksia lukiessa mieleen, että jälkistrukturalistien ja 1900-luvun ranskalaisen filosofian keskeinen kritiikin aihe, logosentrismi, on ohitettu täysin. w vaikuttaa kirjoittajalta, joka sulkisi "hullut" ilomielin laitokseen, sillä he häiritsevät signaalia, jonka tarkoitus on pelkkä kommunikaatio.

Voisi ehkä suoraan puhua ihan vain huonosta maagisesta realismista, kun on kysymys W:n lyttäämistä ”fantastisista maaseutukirjailijoista” (hömelön termin kehitin itse suuntalinjojen avulla), kuten Vainosesta ja vastaavista arkaaisista hassuttelijoista muista maista. Mystisyydellä, raamatullisuudella, ajan patinalla ja näistä kumpuavilla kliseillä rakentaa moni tuhertaja tiensä ikuisuuden äärelle. W ottaa vertauskohteeksi Carnivále –tv-sarjan. Minun päähäni pompahtaa Nick Caven ulkomusiikillinen tuotanto (jos kohta lyriikoissakin on samaa potkua).

Jonkinlainen pimeä kääntöpuoli tai poppisovellus lienevät jenkkien preeriaväkivaltadeliriumit The Hills Have Eyesin, Texas Chainsaw Massacren ja The Devil’s Rejectsin tyyliin. Mieleen tulee myös Terry Gilliamin Tideland, joka on toki paljon häiritsevämpi ja kekseliäämpi (ja pohjaa muuten romaaniin sekin). No hyvä, näissä on kysymys jo jostain muusta, ehkä ne ovat lähinnä uudenajan westernejä. Niillä on populaarimytologian vahva pohja. Toki jo pelkkä miljöö takaa kristillisapokalyptisen fata morganan, vaikka kysymys tarinallisesti olisi salonkidraamasta.

Varsinaisesti kysymys ei kuitenkaan ollut länkkäreistä, vaan ”maaseutukirjallisuudesta”, joten palaan Vainoseen ja kumppaneihin. Kepeä fantasianomaisuus on helpoin ja ilmeisin keino koettaa nakertaa arkirealismia. Kielen tason voi unohtaa ja vetää patetiavaihteen päälle. Kuvasto tuntuu antavan oikeutuksen kliseille. Samoin se, että kaikki kaipaavat ikiaikaisia tarinoita.

Sinänsä itse otan kliseisiäkin light-fantasiatarinoita vastaan mieluummin kuin ahdistuksen ja yhteiskunnallisen statuksen affirmovaa arkiproosaa, oli siinä ”substanssia” eli ei. En varsinaisesti osaa sanoa mitä tuollainen substanssi nykyproosassa voisi olla. Moni sitä tuntuu peräänkuuluttavan. Wilhelmssonin esteettistä filosofiaa en tunne, enkä tiedä mitä hän kaunokirjallisuudelta haluaa, mutta lukemani valossa se olisi varmaankin ”kunkin ajan ihmisten tilasta kertovia, hyvin perusteltuja ja tyylitajuisia kirjallisia järjestelmiä”. Kysymys on vaikea, koska kaikki noin helposti artikuloitava ei tunnu edustavan minulle taidekokemusta, ei edes viihdekokemusta. Jos taideteos on noin helppo, voisi aivan yhtä hyvin kirjoittaa samat ajatukset suoraan esseeksi. Venäjän formalistien outouttamisen käsitteen on pakko viitata johonkin monimutkaisempaan.

Sorrun tässä varmasti mystiikan puolelle, jota useat tahot kavahtavat, sillä uskon taiteen olevan taidetta vain määrittelemättömässä tilassaan. Olen hieman polymorfinen siinä mielessä, että pidän vahvana taidekokemuksena taidetta, josta saan fyysisiä oireita. Myös psykologisia siinä mielessä, että masennun, vaivun transsiin tai en osaa suhtautua arkimaailmaan. Tunnen ymmärtäväni elämää aivan uudessa valossa. Kuulostaako uskonnolliselta kokemukselta? Aivan. Näitä on muutamia kertoja vuodessa, yleensä elokuvan parissa.

Sen sijaan virikkeitä ajatuksille, affirmaatiota, ajanmukaisuuksia, hulluja ideoita, sijaismaailmoja, ajankulua, eskapismia, materiaalia omaa kirjoittamistani varten – näitä saan kaikesta muusta ”taiteesta” ja ”viihteestä”. Myös esseekirjallisuudesta, kuten nyt tästä Wilhelmssonista. Tai niin ikään Savukeitaan tänä vuonna julkaisemasta Ville-Juhani Sutisen Taikuri joka sai yleisönsä katoamaan –kokoelmasta. Onko tällainen taidetta, vai onko se viihdettä? Vai onko taiteita monenlaisia?

LiveJournal: The First Decade

Just in time for holiday shopping, we're thrilled to announce the release of our ten-year anniversary anthology. Published by Blurb.com, the book showcases a decade of extraordinary talent drawn from LiveJournal users around the world. This must-read compilation features stories, memes, photos, comics, editorials, graphic content, and more, including:

1. Excerpts from Oh No They Didn't (a/k/a ohnotheydidnt), the largest community on LiveJournal, covering celebrity gossip, entertainment news, and pop culture
2. A look at post-Katrina New Orleans from the journal of Poppy Z. Brite
3. Gripping narratives, including a poignant reverie on a blind date
4. Photography that spans the globe, ranging from old-fashioned Polaroids to underwater photography
5. Mouthwatering dishes from food_porn

What began as a late-night inspiration back in Brad Fitzpatrick's college dorm in 1999 has grown to encompass nearly 25 million users worldwide, with journals and communities covering every conceivable hobby, passion, and topic. To get your copy, please visit the Blurb Bookstore. For updates and entries from book contributors, please join lj_turns10.

Tweaks and enhancements

• You can now ban a user from all of your communities and journals at once. To access this feature, hover over the person's userpic and choose Ban user everywhere from the drop-down menu.
• Follow LiveJournal on Twitter!

Give a little to help a lot!

In honor of National AIDS Awareness month, we've added a new charitable vgift. For each red ribbon you purchase for $2.99, we'll donate 100 percent of gross proceeds to IAVI.org (the International AIDS Vaccine Initiative) to support the development and global distribution of an affordable HIV vaccine (we'll cover credit card fees). You can read more about IAVI at lj_cares. While we're on the subject, we raised $740 from our November fundraiser for Love Without Boundaries, which supports emergency healthcare and adoption of Chinese orphans. We thank you for helping us help others.

Photos of the week

We're back with more incredible pictures from our super-talented LiveJournal photographers. Congratulations to ilya_gorokhov, who is the winner of our very first lj_photophile poll.

We hope you'll continue to post, vote, and comment! A gentle request: Please post only one photo at a time and limit size to 350x350 (so images display properly on friends pages). And now, without further ado, get ready to cast your ballot and view more awesome user content after the jump!

( Read more... )

Curtains

Thanks, again, for joining us. Stay safe and snug out there!

En ole koskaan pitänyt lukupäiväkirjaa, mikä saattaa olla yksi syy taidottomuuteeni esittää perusteltuja näkemyksiä yhtään mistään. Koetan nyt aloitella sellaista, jos tämä hieman avaisi suhdettani kirjallisuuteen. Sinänsä lukupäiväkirjan pitäminen siinä mielessä kuin haluaisin on vaivalloista ja edellyttäisi lähes jatkuvaa kirjoittamista. Lopputulos onkin luultavasti suppea. Ensimmäinen kirja on kaiken hyvän lisäksi Putte Wilhelmssonin esikoisesseekokoelma Turmio ja perikato (Savukeidas, 2009), joten metatasolta alkaa tämäkin projekti. Puttekin tuntuu edellyttävän tekstiltä lähinnä perusteltua älyllistä positiota, joten perustelen lukupäiväkirjani ajatuksenvirtamaisuuden halulla vastustaa lehtikritiikkiä (tiivistetty, editoitu, rukattu, summattu, mietitty, synti, sielunvihollinen, laiskuus) kirjallisuuspuheen ainoana instituutiona. Sellaiseksi teksti tuntuu joka tapauksessa väkisin pyrkivän. Asiaan.


1. essee. Suvi Aholaa ja muutamaa muuta päivälehtikriitikoa käsittelevä, oudon hahmoton, on vaikea löytää lukuasentoa, kun olen seurannut päivälehtikirjallisuuskriitikoista lähinnä runouspuolen juttuja, senkin "työn" vuoksi, tavallaan. Proosakriitikoista olen seurannut vain Soikkelia ja Wilhelmssonia, jos heidän tekstejään jostain silmiin osuu. En saa selville, dumataanko vai kehutaanko Aholaa, mutta sillä ei liene merkitystä. Parnasso-kärhämän tiimoilta jatkettu Sahlberg-sutaisu on tylsistyttävä ja hieman tyylitön. Suvi Aholahan on kirjoittanut aika monta kirjaa. Lukeeko niitä joku? Ilmeisesti, ainakin Wilhelmsson. Seuraakohan suomalaista proosaa oikeasti muut kuin kriitikot ja kustannustoimittajat?

2. essee. Realismi ja modernismi redusoidaan samaksi sen perusteella, että kerrontatekniikka on sama. Pitää paikkansa. Mutta minun kirjoissani se, että tulevaisuuteen sijoitettu ameebapornokirja noudattaa jotain perinteisen realistisen romaanin kehysrakennetta ei tee siitä realistista romaania. On jokseenkin tylsistyttävää, miten realistinen romaani tuntuu olevan jokin liikkumaton liikuttaja. Aivan sama on sanoa, että pohjimmiltaan kaikki klassinen musiikkikin pohjaa blues-kaavaan. Muuttaako se silti mitään? Tietysti W:N tarkoitus on vain sanoa, että realismia vastustavat ruinaajat ruinaavat turhaan. Putte huomauttaa jatkuvasti siitä, että ihmiset ymmärtävät väärin tai heidän näkemyksensä on liian kapea. Tässä suhteessa myös W:n oma näemys on liian kapea minun makuuni; jo pelkkä kuvasto voi kammeta kirjan realismin tyylilajista ulos. Sinänsä ongelmia tulee vain, jos haluaa realismille tarkan määritelmän affektion sijasta. Tekstissä mainitaan luterilainen (vai oliko tarkka muoto: protestanttinen, en jaksa enää tarkistaa) kielikäsitys suhteessa katoliseen. Edellinen välittää viestin, jälkimmäinen tunnelman. Tai tyyliä ja sisältöä erottamattomana voisin sanoa: MYÖS tunnelman. Tässä mielessä olen katolisen kannalla ja takki auki.

Wilhelmsson nojaa käytännössä jatkuvasti auktoriteetteihin, kirjallisuudesta puhuminen on yhtä eksaktia kuin matematiikka. Tyylilaji on oikeastaan naseva yksinkertaistaminen, joka nojaa selkeyden ja loogisen järkevyyden periaatteeseen; turha löpinä pois, sillä päätehtävä on välittää jokin ajatus. Puten Partaveitsi. Se on uskomattoman kylmää luettavaa, ja minua askarruttaa jatkuvasti, josko W pystyy oikeasti nauttimaan jostain taideteoksesta. Samaa itse asiassa mietin aina Soikkelinkin kohdalla. Loogisessa apparaatissa, kuten myös kirjallisuuskritiikissä, sellainen lienee toissijaista. Toisaala W:n teksti on niin tarkkasilmäistä ja kotimaisen proosan kuin omat taskunsa tuntevaa, että olen jonkinasteisen kunnioituksen vallassa.

W sanallistaa hyvin Haahtelan ja Westön proosan 1900-luvun alkua haikailevaksi, anakronismin lain vuoksi epäonnistuneeksi kaihoiluksi. Samoin WSOY:n Koulukunta, josta minun tuttavapiirini käyttää nimitystä äijäproosa (Seppälä, Hotakainen, Raittila, Tervo), käydään hykerryttävästi lävitse, siteeraamisen arvoisia kohtia olisi lukuisia. Toisaalta ja toisaalta. Miksi äijäproosastakaan pitäisi enää puhua? No, onpahan kansissa, W:n esseen äärelle voi osoittaa kaikki, jotka tivaavat mikä äijäproosassa on vikana.

Kokoelmassa on näemmä runoesseekin. Odotan kovaa piiskausta. Olen ehkä sivulla 60.

Kuten tuosta poEsia-keskustelusta huomaa, minulta puuttui vastapooli, joten suoritin vain kärkkäitä yleistyksiä. En näe paneelikeskusteluissa mitään mieltä, ellei niissä ole äärimmäisiä antagonismeja. Muussa tapauksessa syntyy tasapaksua hymistelypuuroa. Kummallakaan ei ole erityisemmin merkitystä suuntaan tai toiseen, mutta ainakin vihamielinen vaahtoaminen on kiinnostavampaa. Kukaan ei juokse ennätyksiä, ellei ole kirittäjiä. Tiedän varsin hyvin, että Hesarin kulttuuritoimittajat ja suurien kustantamojen kustannustoimittajat ovat vain ihmisiä, jotka ovat osa suurta järjestelmää, joka noudattaa kapitalismin lakeja väkisin ja itkemättä tai väkisin ja itkien. En vain jaksa joka kerta erikseen mainita sitä. Voin vain päivittäin kummastella ihmisiä, jotka olettavat, että provokaattorit eivät olisi äärimmäisen moraalisia ja tiedostavia ihmisiä.

Muutamakin taho on huomauttanut, viimeisenä Ville Hytönen uudessa Parnassossa (7/2009), että runouskeskustelu liikkuu vain yleisellä (voisi sanoa: sekulaarilla) tasolla. Olen samaa mieltä. Harrastan tuota yleistä tasoa poskettoman paljon itsekin (tälläkin hetkellä) ja vieläpä hyvin tietoisena sen näennäisestä haitallisuudesta, mutta omista neurooseistani ehkä myöhemmin lisää. Käsitykseni on, että kukaan ei puhu varsinaisesti syvätasolla yksittäisistä runoista ja kokoelmista, kielikäsityksistä ja siitä paljastuvasta maailmankatsomuksesta, koska se johtaa vain riitoihin, loukkaantumisiin ja pannoihin. Kuka täällä oikeasti uskaltaa mitään sanoa, kun apuraha- ja palkintolautakunnat ovat täynnä noita samoja kirjailijoita? Uskokaa minua, jos asiat otetaan jo nyt niin saatanan henkilökohtaisesti ja oman lihan kautta, niin entä sitten, kun aletaan dekonstruoida sana sanalta?

Siksi puhutaan lähinnä poliittisista lähtökohdista käsin. Keskitytään pönkittämään omaa asemaa, ryhmittymään, hankkimaan tuttavuuksia, valittamaan yhteiskunnallisesta asemasta, palkitsemaan kavereita kirjallisuuspalkintoraadeissa ja junailemaan apurahoja. Runous tapahtuu julkisessa sfäärissä. Proosa tapahtuu insinöörisfäärissä, josta media poimii alfainsinöörit. Runous kirjoitetaan, sitä ei lueta. Proosa ehkä luetaan, mutta sitä ei kirjoiteta.

Tarkka puhe on myös hyvin vaikeaa. Siihen ei ole välttämättä kovin monella työkaluja, ja vaikka olisikin, muut eivät välttämättä usko siihen. Kirjallisuusteoria tai -tiede ei ole aina käypä työkalu, sitä pitää aika paljon modifioida. Yhdysside johonkin "meemiin" ja käsitys tuon meemin biologiasta tulisi olla vahva. Määritelmän hämäryys on vielä toistaiseksi tarkoituksellista.

Mielestäni metapuhe on modernisaation keskeisiä piirteitä, enkä välttämättä näe sitä huonona asiana; se on kirjallisuus kirjallisuuksien joukossa. Se on luonnollinen kehityssuunta, jos kirjoittaminen muutenkin "blogiutuu" ja kaikki yhteiskunnallistuu. Monille se on ainoa kirjoittamisen muoto. Minulle esimerkiksi reflektoiva blogikirjoittaminen tuntuu usein paljon läheisemmältä ja merkittävämmältä kuin runojen kirjoittaminen, sillä verkostot ja yhteisöllisyys ovat elinvoimainen paon viiva kulutuskapitalismin keskellä. Myös se on tosiasia, että minun kokemuksessani aikalaiskaunokirjallisuus ei ole erityisen merkityksellistä. En ole itse asiassa varma, onko nykykokemuksessa/sta mahdollista kirjoittaa vaikuttavaa taidetta. En ole varma, onko sellaista asiaa, kuin nykytaide.

Tietenkin voin omalta osaltani vain jatkaa puurtamista ja toivoa, että vielä joskus teen jotain oikeasti hyvää. Voin olla tässä(kin) asiassa tarkovskilainen: toki Ruumiita on hyvä, se on parempi kuin valtaosa muista, ehkä paras kirja vuonna 2009. Mutta se ei ole vielä kovin paljon.

Ei varmasti ole vahinko, että viime vuosien kiinnostavimpia kotimaisia kirjoja ovat olleet esseekokoelmat. Tällä alueella Savukeidas on onnistunut kahmimaan lähes monopoliaseman mitä tulee ajanhermolla olevaan esseistiikkaan: Nylén, Sutinen, Wilhelmsson, Mallinen, Hännikäinen...

Tiedän myös, että uuskonservatiiviselta nuuskahtavalla "savukeidaseetoksella" on vastustajansa ja voinkin vain toivoa, että myös he artikuloivat näkemyksensä.

Se, mitä pitäisi tehdä (ja minkä tekemisen koen hyvin pitkälle omaksi vastuukseni) on minun kirjallisuuskäsitystäni (koska samalla se on "meidän" kirjallisuuskäsitystämme) tarkkojen kirjallisuusesseiden kautta selventävä esseistiikka. Tuntuu tulevan sellaista palautetta muutenkin, että "jos ei oo sua miellyttävää kirjallisuutta, niin kirjoita itse". Tuollainen on tietenkin löysää palautetta, koska jos kirjoitan romaanin, kirjoitan sen kyllä, mutta muut lukevat sen. Se ei poistaisi sitä tosiasiaa, että ei ole juurikaan kotimaista proosakirjallisuutta, jota minä voisin lukea.

Kuilu on ammottava. Osa ihmisistä tuntuu oikeasti olevan sitä mieltä, että nykyrunous kirjoittaa vain kielestä ja on kääriytynyt itseensä, viimeisimpänä nyt Hytönen. Mahtaako tuolle näkemykselle mitään? Luultavasti ei. Itselleni on selvää, että kieleen keskitytään, koska se on nykykirjallisuuskokemuksessa keskeisessä asemassa; mitään ei voi tapahtua, ellei kieli vastaa jotain sopivaa halua. En tiedä luetaanko minut kokeelliseksi runoilijaksi, ainakin kokemani mediasyrjinnän valossa luetaan, ja sinänsä se sopii minulle. Mutta en mieti koskaan, josko kirjoitan "kokeellisesti". Kirjoitan sillä ainoalla tavalla, jolla on mahdollista kirjoittaa, jos aiotaan jotain vielä pyrkiä välittämään tai luomaan. Kirjoitan myös siten, että voisin kuvitella itseni lukevan tekstiäni. En ajattele ikinä muita, sillä kirjallisuuden tehtävä EI ole opettaa tai ennakoida vaikutustaan.

En sano, että onnistun aina. Päinvastoin, onnistun varsin harvoin. Mutta muut keinot eivät tarkoita enää mitään. Romanttisuus ei tarkoita enää mitään. Vilpittömyys ei tarkoita enää mitään. Vakavuus ei tarkoita enää mitään. Myöskään ironia ei tarkoita enää mitään. Tämä ei ole mikään valittu tilanne, ei mikään tietoisesti rajattu ja estetisoitu näkökulma. Tämä on realiteetti. Otan vasta-argumentit innolla vastaan. Tuskin ne oloani helpottavat; lääkäri ja opettaja kenenkään ei kannata koettaa olla. Mutta ne saattavat avata tilannetta.

Taiteen suhteen olen hyvin intuitiivinen ihminen. Kaikki edellinen liittyy runouteen tai taiteeseen hyvin heikosti. Siksikin olen Hytösen kanssa samaa mieltä. Mutta siksi en myöskään ole niin huolissani. Ryhmittyminen ei vaikuta taiteeseen. Metapuhe ei vaikuta taiteeseen. Asuinpaikkakunta ei vaikuta taiteeseen. On vain huonoa taidetta ja hyvää taidetta. Hyvällä taiteella on merkitystä. Ei muuta.

Lisäksi lupaan, että tästedes puhun vain yksittäisistä teoksista ja koetan tarkentaa apparaattiani.

**EDIT Thu Dec 3 23:24:15 UTC 2009 **

Hey Everyone, we are about to run the last alter job that we need to on our database servers. This will effect userpics / scrapbook / vgift images for the next few hours. Have no fear, your images aren't lost, there is just a really intensive process running on the servers which store the information for mogilefs. Thank you for your understanding and all the LJ love...

Hey LJers,

I just wanted to let you all know that we are going to be performing some mogilefs maintenance over the next few days. We will be upgrading our current version to latest stable as well as changing some db config information to better handle the amount of files we are currently hosting. This shouldn't cause a big impact on site stability, but you may see some minor delays with userpic / scrapbook images appearing or other requests associated with our mogilefs. We would love to not have that happen, but unfortunately with some of the steps we need to take we have to cause a delay with images. I figured this was a better solution than taking down all of LiveJournal because well lets face it, we all need our daily LJ fix ;)

Thanks,

Täältä. Puhun hiljaa, olen pahoillani siitä.

d(é)(p)rive

Henkilökohtainen on poliittista, mutta aniharva asia on henkilökohtaista.

Selittäisittekö minulle, mitä sana "vesipenkki" merkittää?

Tässä on lause kokonaan: "Ainoastaan ikkuna- ja ovipielet sekä ikkunoitten ja ääniluukkujen vesipenkit veistetään piikkihakulla suoriksi." (Kaikki muut sanan ovat selvejä minulle).

Kiitos.