Eipä se uuden kotisivutilan saaminen niin helppoa olekaan:

Ohjeita hakemuksen tekemiseen

[palveluntarjoaja]n resurssit ovat rajalliset, emmekä voi myöntää tunnuksia turhan takia, sillä tällöin ilman tunnusta saattaa jäädä joku, joka sitä todella tarvitsee. Tämän takia vaadimme hyvät sekä tyhjentävät perustelut palvelun saamiselle.

Sivutilojen perusteluissa tulee ilmetä selkeästi mihin tarkoitukseen sivut tulevat, mitä niihin ajattelit laittaa, miksi haluat sivusi juuri [palveluntarjoaja]uun. [---]

Katsomme myöskin kirjoitusasun, siitä selviää hyvin paljon kuinka vakavissaan hakija haluaa palvelua, sekä saa hyvän kuvan hakijan henkisestä tasosta. Kirjoitusvirheet on myöskin karsittava mahdollisimman pitkälti pois, muutama typo sallittaneen, sitä pahemmista tulee todennäköisesti hylky. Myöskin turhanpäiväinen mielistely on turhaa, käsittelemme hakemukset niiden sisältämän asiatekstin pohjalta.

Jos tosissasi haluat palvelun, näe vaivaa hakemuksesi eteen. Hakemusta tehdessäsi olisi hyvä käyttää perusteluihin aikaa ainakin 20min. Hyvänä nyrkkisääntönä voidaan pitää n. 100 sanaa.

Odotamme asiakkaalta kypsää ajattelua hakemuksen suhteen, siis turhat "kokeillaan jäätä kepillä"- kokeilut voidaan unohtaa. Iloisia hetkiä hakemuksen tekemisen parissa :)

HUOM! Jokaisen hakemuksen tiedot tarkistetaan, on turhaa tehdä hakemusta virheellisillä tiedoilla. Jo kertaalleen virheellisillä tiedoilla hakeneet ja uuden tunnuksen tehneet joutuvat tarkempaan syyniin, sekä matalempaan käsittelyprioriteettiin.

Tuossa yllä on tietysti muutama kohta, joihin voisi puuttua... antaa nyt kuitenkin olla. Käsittely oli ainakin nopea. Vastasin tämän jälkeen pidemmin, 35 sanalla. Jos ei kelpaa, painatan käyntikortteja.

Laitoin juuri 52 sähköpostia Varsinais-Suomen rekseille. Ehkä pääsen ensi lukuvuodeksi jonnekin töihin. Viime vuonna vastauksia samaan määrään lähetettyjä posteja tuli yksi.

Like-iltapäivässä matroonaili vanha opiskelututtu. Valta kaunistaa, tuumin, kun katselin sujuvaa juontoa. Ajan kulumisen havaitsee kipeästi pitkästä aikaa nähtyjen tuttujen lasten iästä.

Olen pärjännyt kevyesti pari viikkoa kymmenen kilometrin työmatkani yhdellä vaihteella. En tarvitse vaihdepyörää. Nykyinen pyörä on sen verran pintaruosteessa, että siitä on kiinnostunut korkeintaan Wenzel Hagelstam.

Kolmannen infinitiivin ulkopaikallissijataivutus on vaillinainen. Adessiivi oksentamalla löytyy: Olo helpottuu oksentamalla, ablatiivia oksentamalta tai allatiivia oksentamalle ei. Laulu kuulosti Kirkan laulamalta -tapauksessa laulamalta olisi jotain partisiipin tyyppistä, siis merkitystehtävässä ennemmin adjektiivin korvaaja kuin substantiivin.

Välitän niin vähän muiden mielipiteistä, että olen joko kypsymässä joko hurmaavaksi eksentrikoksi tai homehtumassa etovaksi friikiksi.

Jotkut ihmiset ovat ikuisia lapsia. Toisten kanssa taas... no jaa.

Valmiina olo ei tunnu sen kummemmalta. Olen tässä kuulostellut oloa päivän ajan. Aamulla väsytti kuin pientä siiseliä, mutta se johtui edellisen illan itsenäisyysjuhlinnasta P&P&P:n kanssa Jeparitiellä.

Tapahtumat ruuan valmistamisen ympärillä ovat yleensä tunnelmista parhaita. Ne kutkuttavat odöörit, jotka saavat mahan kipristelemään lupaavasti, teelusikasta maistelut, uuniin ja kannen alle vilkaisut, ah!

Lukukausiarvostelujen pitäisi olla valmiina viimeistään ensi sunnuntaina. Syyslukukausi on mennyt siivillä. Tarjosin muutamalle alisuoriutujalle mahdollisuutta nostaa yläarvoiseen pienellä lisätyöllä. Lisäpuuhaahan se tietää opettajallekin, kun joutuu tekemään uuden testin, mutta jos tuosta tokenevat oppimaan, on se jo voitto sinänsä.

Oli pakko luvata tarkistaa suuri Pohjan sota -nimityksen kirjoitusasu seuraavaksi tunniksi, kun iski oikosulku kesken iso vai pieni kirjain –tehtävän tarkastamisen. Harmi, kun luokassa ei ole mitään materiaaleja, ei edes Itkosen kieliopasta (klass.). Uskaltaisikohan kokeilla luokan tietokonetta, jos sieltä löytyisi Korpela?

Digikameralla on tullut otettua viime aikoina epätarkkoja kuvia. Otoksenruojakkeet näyttävät kahden tuuman ruudussa muka hyviltä, mutta kuva-aseman nillittävä kopisti kynäilee epäskarpit tuherot surutta roskakoriin. Olisipa digijärkkäri. Vihaan kuluttajaystävällisen hintaluokan digikameroita kovin.

Luen monet kommenttinne, kunhan saan asialliset touhut pois alta. Ehkä olette päivittäneetkin sitten marraskuun.

Huomenna isäntä pasteeraa publiikissa, oppilaat saavat kuunnella sillä aikaa sillä korvalla Knallia ja sateenvarjoa. Lähdenkin tästä klubille, Mildred.

Jos luulitte, että suomi on ainoa epäjärjestelmällis... äh, fleksiivis-agglutinoiva kieli, tässä teille Rhabarberbarbara! Viel Spaß!
(via keshya <= iloveyouohno )

Kotikielten opetus lakkautetaan Tanskassa, kertoi Turun Sanomien uutinen eilen.

Kööpenhamina aikoo lakkauttaa syksyllä kaikkien muiden paitsi tärkeimpien EU-maiden kielten opetuksen kaikissa kouluissa. Tanskalaisopettajat pelkäävät nyt kaksikielisten lasten koulumenestyksen puolesta. Vaarana on sekin, että viimeisetkin rippeet rakentavasta integraatiopolitiikasta haudataan tämän päätöksen avulla.

( Eikö siellä Tanskassa ole luettu tutkimuksia? )

Julmauta!

Uskokaa jo:
Kuin-sanan edelle ei tule pilkkua automaattisesti.
Kuin-sanan edelle ei tule pilkkua automaattisesti.
Kuin-sanan edelle ei tule pilkkua automaattisesti.
Kuin-sanan edelle ei tule pilkkua automaattisesti.
Kuin-sanan edelle ei tule pilkkua automaattisesti.

Kuinka monta kertaa se pitää sanoa?

Pilkutetut kuin-lauseet kertovat kirjoittajan epävarmuudesta; laitetaan nyt se pilkku varmuuden vuoksi. Kaikki kieliopin säännöt eivät kuitenkaan ole absoluuttisia. Kielisilmän sumeus ei onneksi ole pysyvä tila. Jos jokin (kieliopin) asia mietityttää, sopii hakea tietoa. Sitä kyllä löytyy. Fiksu tarkistaa, tyhmä arvaa.

Tässä vielä kuin-sanan pilkutustilanteet:

Viralliset pilkkusäännöt sanovat, että kuin-sanan edelle tulee pilkku, jos se aloittaa sivulauseen. Esimerkiksi virkkeessä ”Se on kauniimpi kuin muistinkaan” pitäisi tämän mukaan olla pilkku. Sääntöön on kuitenkin eri tavoin muotoiltuja poikkeuksia ja lievennyksiä, kuten se, että pilkku jätetään pois, jos ”edellä on sana, johon kuin viittaa”. Tässähän ”kauniimpi” on sellainen sana. Käytännössä kuin-lauseet ovat erittäin usein tätä tyyppiä.

Poikkeuksena on tietysti tilanne, jossa kuin-sana aloittaa irrallisen lisäyksen esimerkiksi virkkeen lopussa, kuin jälkikäteen mieleen muistuneena asiana.

lähde:
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/4.3.html#kuin
(kursivoinnit minun)

lisää aiheesta:
http://www.kotus.fi/kielitoimisto/oikeinkirjoitusohjeita/pilkku.shtml
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/

jotain aivan muuta:
valkoinen piste, pilkku

- PRS… OQZÖ?
- H.I., JKL. TUV.
- ABCÅ-Ä!
- DEF.
- M/N?
- G.
- WXY#%§@^**!

Piiju, Lippa, Hulivili, Luja, Lento, Vihuri, Kisa, Jyry, Riento, Isku, Leisku, Carmen, Farouk, Habanera, Kemal Pasha, Paasitar, Viineri, Viimatar, Rymy-Paavi, Lutteri, Huppeli, Hepohes, Sökö, Pili, Presidentti, Servile Senator, Kabinetti-Kari, Marusja, Katja, Dexque, Adira, Frodo ja Popcorn.

Väitöskirjan voi tehdä vaikka hevosten nimistä.

"[N]aismuuttajat liittävät perheensä kollektiivisen hyvinvoinnin omiin henkilökohtaisiin päämääriinsä myös uudessa ympäristössä." [linkki]

Kuinka moni meistä voi sanoa samoin? Että perheen hyvinvoinnista tulisi itselle hyvä mieli? Anybody? Johan siinä on tarpeeksi, ettemme ole pitkään aikaan ruinanneet rahaa kotoa. Mikä meitä velvoittaa? Käskijöitä ei ole monta. Olemme tehneet hyveestä välttämättömyyden, me yliopistokehdossa yli-ikäisinä kellivät vapaaherra(ttare)t.

Tänään menen kuudelta saunaan. Putka saa odottaa.

Täydennyksiä Elimäen tarkoitukseen (tai Giffin tarkoitukseen):

Kuortane Mielenkuohahdus ja liki ärräpään päästö, kun on toiveikkaana klikannut blogilistalta nimen perusteella kiinnostavaa blogia, mutta sen sisältö osoittautuu silkaksi silkoksi.

Uusi blogituttavuus Kirjoitusopas bloggaajille esittää yllättävästi blogin tekstityypin historian:

"[Charles Baudelaire] kehitti aikoinaan feuilletoneista taidetta. [Feuilleton] on vapaamuotoinen "sattuipa hassusti matkalla töihin" -tyyppinen viihteellinen teksti. Ei uutinen, ei pakina, ei kolumni - vaan pieni havainto, oivallus tai löytö lukijoille raportoituna.

Ja nyt sata vuotta myöhemmin blogien yleisin kirjoitusaihe tuntuu olevan 'sattuipa hassusti netissä surfatessani'."

KB perustelee samassa yhteydessä, että blogientryjä pitäisi kutsua Juhani Ahon hengessä "lastuiksi". Helppona tapauksena tunnettu lempibloggaajanne on heti mukana: "entry" onkin särähtänyt vieraskielisenä aina korvaan, ja vakiintunut termi "merkintä" on jotenkin paperinmakuinen.

Mitä tehdä, kun kirjoittaessa menee kielioppi solmuun ja sormi suuhun? Jos olet netin ääressä, sieltä usein löytyy opastusta nopeasti eri ongelmiin. Kattavampia esityksiä kieliopista verkossa onkin sitten harvemmassa. Jukka Korpelan, nettipioneerin ja kuulun nyyssihahmon Nykyajan kielenopas on oiva apu käytännön kielipulmatilanteisiin, toisin kuin kotona hyllyssä makailevat opukset. Korpelan opas tarkastelee suomen kielen kirjoittamisesta lähinnä oikeakielisyyden kannalta. Kielenkäytön sääntöjen muuttuminen on luonut epävarmuutta ja ristiriitaisia normistoja. Siksi on tärkeää tarkistaa oma tekstinsä, jos epäilee jotakin.

"Kielelle asettavat normeja monet eri tahot: kielitoimisto, yritysten tiedotusyksiköt, esimiehet, opettajat ja monet muut. Jokaisella normilla on perusteensa, hyvät tai huonot. On tärkeää tuntea perusteet, jotta voi ristiriitatilanteissa tehdä järkeviä valintoja. Siksi tämä opas on osittain pohdiskelevampi kuin monet vanhemmat kielenoppaat. Toisaalta tavoitteena on antaa mahdollisimman täsmällisiä vastauksia niihin kysymyksiin, joihin voi vastata täsmällisesti", kuvaa tekijä itse opastaan.

Ammattilaisen erottaa amatööristä se, että ammattilainen tarkistaa, jos ei tiedä, eikä anna mennä korvakuulolta, sanoi aina vanha opettajani Taimisen Aapo, Turun yliopiston suomen kielen perusopintojen pitkäaikainen lehtori.