Jeesuksestakaan
ei tiedetä kaikkea.
Loputon paluu:
olenko nyt vai eilen?
Eipä enää eroa.

Sitähän on kaikenmaailman valokuvatorstaita ynnä muita meemejä. Taidanpa ruveta kirjoittamaan tänne perjantaisin runon. Heti aluksi uusinta vuoden takaa:

Vähästä

Pikku hiljaa sitä huomaa, kuinka vähän on tarpeellista.
Ihmisten puhe ropisee selkään sateena.
Pisaroista suurin osa valuu pois kostuttamatta mitenkään.

Muistan jo nämä sateet, pisaroiden järjestyksen
kuinka ensin tulevat ne makeat osumat
suuret, raikkaat pisarat
ja perässä turruttava tihku, joka saa avaamaan varjon
suojaksi monotoniselta toistolta.

Julkaistu edellisen kerran 26.09.2005.